Vuonna 1747 ranskalainen insinööri François Freneau valmisti maailman ensimmäisen sadetakin. Hän käytti kumipuusta saatua lateksia ja upotti kangaskenkiä ja -takkeja tähän lateksiliuokseen kasto- ja pinnoituskäsittelyä varten, jolloin se saattoi toimia vedenpitävänä ominaisuutena.
Skotlannissa, Englannissa, sijaitsevassa kumitehtaassa työskenteli työntekijä nimeltä Mackintosh. Eräänä päivänä vuonna 1823 Mackintosh työskennellessään tiputti vahingossa kumiliuosta vaatteilleen. Löydettyään sen hän ryntäsi pyyhkimään ne käsillään. Hän tiesi, että kumiliuos oli valunut vaatteisiin eikä pyyhkiytynyt pois, vaan levisi palasiksi. Mackintosh oli kuitenkin huono työntekijä, eikä hän voinut heittää vaatteita pois, joten hän käytti niitä silti töissä.
Pian Mackintosh huomasi, että vaatteet, joissa oli kumipinnoitetta, olivat kuin ne olisi päällystetty vedenpitävällä liimalla, vaikka ne näyttivätkin rumoilta, mutta olivat vettä läpäisemättömiä. Hänellä oli idea päällystää koko vaatekappale kumilla, jolloin saatiin sateenkestävä vaate. Tämän uuden vaatetyylin myötä Mackintosh ei enää murehtinut sateesta. Tämä uutuus levisi pian, ja tehtaan kollegat tiesivät seuranneensa Mackintoshin esimerkkiä ja valmistaneensa vedenpitävän kumisadetakin. Myöhemmin kumisadetakin kasvava suosio herätti brittiläisen metallurgin Parksin huomion, joka myös tutki tätä erikoisvaatetusta suurella mielenkiinnolla. Parks katsoi, että vaikka kumipinnoitetut vaatteet olivat vedenpitäviä, kovia ja hauraita, niiden käyttö vartalolla ei ollut kaunista eikä mukavaa. Parks päätti tehdä joitakin parannuksia tämäntyyppisiin vaatteisiin. Yllättäen tämä parannus kesti yli kymmenen vuotta. Vuoteen 1884 mennessä Parks keksi hiilidisulfidin käytön liuottimena kumin liuottamiseksi, vedenpitävän teknologian ja haki patenttia. Jotta tätä keksintöä voitaisiin nopeasti soveltaa tuotantoon ja tehdä siitä hyödyke, Parks myi patentin Charles-nimiselle miehelle. Massatuotannon alkamisen jälkeen myös ”Charles Raincoat Company” -niminen yritys tuli pian suosituksi ympäri maailmaa. Ihmiset eivät kuitenkaan unohtaneet sadetakkien mainetta, ja kaikki kutsuivat niitä nimellä ”Mackintosh”. Tähän päivään asti sanaa ”raincoat” kutsutaan englanniksi edelleen nimellä ”mackintosh”.
1900-luvulle tultuaan muovi ja erilaiset vedenpitävät kankaat alkoivat ilmestyä, minkä seurauksena sadetakkien tyyli ja väri rikastuivat. Markkinoille ilmestyi myös ei-vedenpitävä sadetakki, joka edustaa myös korkeatasoista teknologiaa.
Julkaisun aika: 04.11.2022